Miksi aloin kirjoittaa blogia?

Istun terassilla töiden jälkeen ja katselen järvelle päin. Taivas on pilvinen, mutta ilma on lämmin. Hento tuulenvire liikuttaa puita rannassa. Tällaisina hetkinä on aikaa pysähtyä ajattelemaan. 

Mietin, miten kerron miksi aloin kirjoittamaan tätä blogia ja miten Luonnilo on vähitellen saanut alkunsa. Aluksi ajattelin sen olevan paikka, jossa voisin kertoa Luonnilon kuulumisista, tuotteista ja projekteista. Mutta vähitellen ymmärsin, että tästä on tullut paljon enemmän. Tämä on paikka, johon voin tallentaa ajatuksia, onnistumisia, suunnitelmia ja joskus myös epävarmuutta. Eräänlainen päiväkirja matkasta, jota kuljen kohti unelmiani.

Luonnilo ei syntynyt yhdessä päivässä.

Se on ollut vuosien haave, joka on kulkenut mukana hiljaa taustalla. Välillä lähempänä, välillä kauempana. Monesti mietin, uskallanko edes yrittää. Mutta jostain syystä juuri nyt tuntui oikealta hetkeltä ottaa pieniä askeleita eteenpäin.

Ja niin yksi askel johti toiseen.

Syntyivät ensimmäiset tuotteet, ensimmäiset jälleenmyyjät, kotisivut, blogi, verkkotunnus sekä sähköposti. Luonnilo instagram olikin jo syntynyt aiemmin. Matkan varrella olen oppinut paljon, siis todella paljon uutta ja huomannut, että asioita voi oppia missä iässä tahansa ja aina voi aloittaa jotain uutta, kun löytyy riittävästi intoa ja kiinnostusta.

Ehkä kaikkein hienointa on ollut huomata, että olen vähitellen löytänyt ne asiat, joita haluan tehdä myös tulevaisuudessa.

Kynttilöiden valmistaminen tuo elämään luovuutta ja kauneutta. Saippuoissa viehättävät luonnolliset raaka-aineet ja mahdollisuus luoda jotakin omin käsin. Pihkasalva ja kuusenkerkkäsalva yhdistävät vanhaa perinnetietoa ja luonnon voimaa. Ja kun joulu lähestyy, sydäntä lämmittävät neulahuovutetut tontut, joiden tekemisestä olen pitänyt jo vuosikymmeniä.

Parasta on se, että nämä kaikki tuntuvat kuuluvan yhteen vaikka ovatkin erilaisia tuotteita. Ne kaikki ovat osa Luonniloa.

Luonto, käsillä tekeminen, hitaammat hetket ja ajatus siitä, että pienetkin asiat voivat tuoda iloa arkeen.

Tämä matka on opettanut minulle jotain tärkeää myös unelmista.

Unelmat eivät yleensä toteudu yhdessä hetkessä. Ne toteutuvat vähitellen. Ne ottavat tuulta alleen jokaisesta pienestä päätöksestä, jokaisesta kokeilusta,  periksiantamattomuudesta ja jokaisesta askeleesta jonka uskaltaa ottaa. Joskus suurin askel on vain aloittaminen.

En tiedä vielä, mihin Luonnilon tie vie. Mutta tiedän olevani lähempänä unelmaani kuin koskaan ennen. Ja ehkä juuri siinä onkin unelmien salaisuus - ne eivät toteudu odottamalla, vaan kulkemalla niitä kohti päivä kerrallaan.

 Siksi kirjoitan tätä blogia.

Jotta muistaisin itsekkin, mistä kaikki alkoi. Ja jotta voisin joskus palata näihin kirjoituksiin ja nähdä kuinka pienistä askelista syntyi jotakin paljon suurempaa.

Kiitos, että kuljet tätä matkaa kanssani 💚

Lämpimin terveisin,

Marianne / Luonnilo