Tonttujen tarina – käsillä tekemisen iloa sukupolvelta toiselle ❤️

12.11.2026


Joskus tuntuu, että Luonnilon tontuilla on aivan omat suunnitelmansa.

Juuri kun ajattelen, että nyt olisi ihanaa keskittyä rauhassa kynttilöiden suunnitteluun ja uusien ideoiden kokeilemiseen, huomaan taas istuvani villojen ja huovutusneulan äärellä.

Tontut kun tuntuvat lähtevän maailmalle sitä mukaa kuin niitä valmistuu. 😂

Mutta oikeastaan tämä tarina alkaa jo paljon ennen Luonniloa.

Käsillä tekemisen iloa lapsuudesta asti

Olen tehnyt käsitöitä niin kauan kuin muistan. Lapsuudessani sain oppia monenlaisia taitoja sekä isoäideiltäni että äidiltäni.

Äidinäitini opetti minut virkkaamaan ja isänäitini puolestaan neulomaan. Hänen luonaan sain kokeilla jopa rukilla kehräämistä. Siinä taisivat olla ensimmäiset kosketukseni villan maailmaan, vaikka en silloin osannut aavistaakaan, kuinka tärkeäksi materiaaliksi villa vielä joskus muodostuisi.

Äitini taas opetti minut ompelemaan. Nuorena tyttönä innostuin tekemään vaatteita itsellenikin.

Näin jälkeenpäin ajatellen on ihanaa huomata, miten paljon taitoja ja muistoja olen saanut mukaani näiltä tärkeiltä ihmisiltä. ❤️

Äidin kanssa tonttujen maailmaan
 

Yli kaksikymmentä vuotta sitten, ollessani kotiäitinä, innostuin huovuttamisesta. Teimme tonttuja yhdessä äitini kanssa.

Äitini, joka on nykyään jo pitkälti yli 80-vuotias, teki mielestäni aivan upeita tonttuja. Sellaisia ihania, perinteisiä vanhanajan tonttuja, joilla oli lempeät kasvot, kauniit yksityiskohdat ja aivan omanlaisensa tunnelma.

Ja täytyy myöntää, että ihailen hänen tonttujaan edelleen. ❤️

Minun tontuistani taas alkoi vähitellen muotoutua vähän toisenlaisia. Niistä tuli oman näköisiäni, iloisia ja toisinaan hieman veikeitäkin persoonia.

Samat villat ja sama tekemisen ilo, mutta kaksi aivan erilaista kädenjälkeä.

Onneksi minulla on vielä tallessa äidin tekemiä tonttuja. Niitä katsellessa muistuvat mieleen yhteiset käsityöhetkemme.

Tontut, jotka eivät malta pysyä paikoillaan

Vuosien varrella tonttujen tekemiseen tuli pitkä, lähes kymmenen vuoden tauko. Mutta niin vain huovutusneula löysi uudelleen tiensä käteeni.

Ja nyt tuntuu, ettei sitä malttaisi laskea käsistään!

Jokainen tonttu syntyy vähitellen, omaan tahtiinsa. Yhden tontun valmistamiseen kuluu noin 5–6 tuntia, joskus enemmänkin.

Niille muodostuu omat ilmeensä, persoonansa ja lopulta nimensäkin. Vaikka yrittäisin tehdä kahta samanlaista, lopputulos on aina hieman erilainen.

Ehkä niillä tosiaan on oma tahto. 😂

Erityisen iloiseksi minut on tehnyt se, miten moni tonttu on löytänyt uuden kodin. On ihana ajatella, että jossakin ne istuskelevat nyt tuomassa iloa ja ripauksen satumaista tunnelmaa.

Mutta entä ne kynttilät?

Niinpä. Siinäpä hyvä kysymys! 😂

Työhuoneella odottaa monta kynttiläideaa, joita haluaisin päästä kokeilemaan. Uusia muotoja, värejä ja pieniä yksityiskohtia. Kynttilöiden kehittely on kiehtovaa puuhaa, jossa riittää jatkuvasti uutta opittavaa.

Vaan kun istahdan hetkeksi huovuttamaan, huomaan pian, että taas on yksi tonttu syntymässä.

Välillä tuntuu, että vuorokaudessa saisi olla muutama ylimääräinen tunti.

Mutta ehkä kaikkea ei tarvitsekaan saada valmiiksi heti.

Kun mietin lapsuuteni käsityöhetkiä isoäitieni ja äitini kanssa, ymmärrän, ettei Luonnilo oikeastaan syntynyt aivan tyhjästä. Sen juuret ulottuvat paljon kauemmas, niihin hetkiin, jolloin sain ensimmäisen kerran virkkauskoukun, neulepuikot tai neulan käteeni.

Luonnilo saa kasvaa omaan tahtiinsa, yksi tonttu, yksi kynttilä ja yksi pieni idea kerrallaan.

Ja uusia ajatuksiakin on jo mielessä, mutta niistä sitten joskus myöhemmin. ❤️

Siihen asti taidan jatkaa tonttujen huovuttamista.

Ainakin siihen saakka, kunnes ne antavat minulle luvan palata kynttilöiden pariin! 😂

Pieni hetki sinulle.

Luonnilo

Kaksi sukupolvea, kaksi erilaista kädenjälkeä. ❤️  Sinilakkinen tonttu on minun tekemäni ja punalakkinen äitini käsialaa. Molemmilla oma tyylinsä, mutta sama rakkaus käsillä tekemiseen.
Kaksi sukupolvea, kaksi erilaista kädenjälkeä. ❤️ Sinilakkinen tonttu on minun tekemäni ja punalakkinen äitini käsialaa. Molemmilla oma tyylinsä, mutta sama rakkaus käsillä tekemiseen.
Share