Välillä pitää osata odottaa

Viime aikoina minulla on ollut hieman seisahtunut olo Luonnilon kanssa.

Tervasaippuaa on valmistunut ja ne ovat kuivumassa. Odotan parhaillaan tarjouksia niiden turvallisuusarvioinnista. Olen tehnyt sen, mitä tässä vaiheessa voin tehdä, mutta seuraavat askeleet eivät ole enään täysin omissa käsissäni.

Olen huomannut, että odottaminen on minulle vaikeaa.

Pidän uusien tuotteiden suunnittelusta, kokeilemisesta ja kehittämisestä. Nautin siitä tunteesta, kun idea muuttuu vähitellen valmiiksi tuotteeksi. Siksi hiljaisemmat vaiheet tuntuvat joskus yllättävän pitkiltä.

Kun katson kuivumassa olevia tervasaippuoita, muistutan itseäni siitä, että tämä on myös osa matkaa.

Kaikki ei tapahdu yhdessä päivässä. Jokainen tuote tarvitsee oman aikansa. Saippua tarvitsee aikaa kypsyäkseen ja joskus myös ideat tarvitsevat aikaa kasvaa. Monesti aika ja toki malttikin parantaa tuotteen laadun kehittämistä.

Samaan aikaan ajatukset kulkevat jo eteenpäin. Mielessä pyörii syksyn kynttilät, auringonkukat, kurpitsat ja uudet ideat, joita haluaisin päästä kokeilemaan. Luova mieli ei tunnu osaavan pysähtyä kokonaan.

Ehkä juuri siinä onkin Luonnilon ydin.

Halusta luoda jotakin uutta, oppia lisää ja kulkea eteenpäin pienin askelin.

Vaikka välillä tuntuu, ettei mitään erityistä tapahdu, todellisuudessa paljon on jo tapahtunut. Jokainen uusi kokeilu, onnistuminen ja oppimiskokemus vie hieman eteenpäin.

Nyt on tervasaippuan vuoro odottaa.

Ja ehkä samalla myös minun.

🌿

Joskus tärkein askel eteenpäin on antaa asioille aikaa.

Marianne / Luonnilo